Follow Instagram

4.23.2014

The place I call home

 Kozara-mountain, the view from out terrace.

 It's time to go back in time to last Summer. I promised to post about the whole trip so here is the last or maybe second last post. So after being in Plitvice, Croatia (go to post here) me and my sisters drove with our little Ford Fiesta to our home town Kozarac, Bosnia and Herzegovina.
Our time in Kozarac was awesome. We spent a lot of time with our cousins that also live here in Finland. My cousins' friend, Jasmiina, a really nice finnish girl, also decided to come to the Bosnia-trip. We also saw many of our friends that live there. We ate outside almost everyday since eating out costs only couple euros even in restaurants. Oh and the food is really delicious! My own favorites are fish and meat foods (I guess Balkan people eat 50% of worlds' meat) and well.. I actually love all the food I can get my hands on!

Aika taas palata viime kesään! Elikkäs me siskokset ajeltiin pikku Ford Fiestallamme Plitvicestä Kozaraciin, Bosnia & Hertsegovinaan. (Plitvice postaukseen tästä
Päivät Kozaracissa oli ihania! Vietettiin paljon aikaan serkkujen kanssa, jotka asuvat myös täällä Suomessa, ja serkun kaverin Jasmiinan kanssa, joka oli päättänyt tulla mukaan Bosnia-matkalle. Käytiin päivittäin ulkona syömässä, koska siellä ruoka sattuu olemaan vaan muutaman euron verran jopa ravintoloissa. Ja älyttömän hyvän makusta! ;) Mun omia favorittejä on ehdottomasti kalaruuat, kaikki liharuuat (veikkaisin, että Balkanilla syödään 50% maailman lihasta) ja no .. itseasia kaikki mihin saan hampaani kiinni. Nam! 


The high point of our trip however were the stray dogs and cats. They actually made almost the whole holiday! At our cousins' yard were living two stray pups that we decided to take care of. They were really shy and did not let us touch them even though they were always so playful and happy when we came to see them. So the plan was not only to feed them every day to make sure they get enough nutricion to grow up but also to make them used to human touch. After a while we did make progress. One of the dogs, the black one, let us pet him by the end of our stay and the other one also started to get used to it. Even though the smaller dog was still a bit unsure.


Tän reissun kohokohtana olivat kuitenkin kulkukoirat ja -kissat. Niistä koostui itseasiassa melkein koko reissu :D. Serkkujen talon luona asusteli pari pentua, joita sitten ruokittiin monesti päivässä ja yritettiin saada pelokkaat poloiset tottumaan ihmiskosketukseen. Olivat aina niin innoissaan, kun saavuttiin paikalle, mutta silittäminen ei onnistunut millään. Monien yritysten ja totuttelemisen jälkeen toinen koirista jo tottuikin silitykseen, mutta toista ei kyllä voinut koskea kuin vähän kaulan alueelta.


 They weren't the only stray animals we took care of during summer. There were actually surprisingly many stray pups and cats this year in Kozarac. Most of them were without a mother and they had made their own little pup packs. We bought a lot of dog and cat food and made sure we fed the animals as much as we could with our resources. We even gave them some dentastix for the teethcare ;D
 
Ruokittiin kyllä sitten muitakin elukoita. Kozaracin keskustassa oli tänä vuonna yllättävän monta uutta koiranpentua vapaana kaduilla. Suurin osa oli ilman emoa niin, että pennut olivat luoneet omia pieniä laumojaan, jotka kipittelivät onneissaan kaduilla. Samaten kissanpentuja oli yllättävän paljon. No me sitten mietittiin, että pidetään huolta, että pikkuiset pääsevät ainakin tässä iässä nauttimaan kunnon ravintoa ja käytiin ostamassa liuta ruokaa. Joka päivä etsittiin sitten pentuja, joita ruokittiin ja välillä annettiin myös dentastixejä hampaiden hoitoon ;) Ei tarvitse sitten niitä tekohampaita hehe . ;D

 National park in Kozara-mountain is called Mrakovica which has a world war II memorial / Mrakovican muistomerkki on toisen maailmansodan muistomerkki Kozaralla.

 It's always a pleasure to go to Kozarac. That feeling when you are close enough to see the mountain of Kozarac, Kozara. That mountain is the symbol of home, the symbol of Kozarac. Everytime in my whole life when we drove to Kozarac I was looking closely when I will see the first glimpse of that pretty mountain of ours. And when I finally notice it I get this pure happy feeling in me, the feeling is so powerful I could cry from happiness. The mountain is very near to our home so that the last little road that takes to our house you have to drive straight towards it. You just see it raising in front of you. That road is not long but it always felt like it. It's a road where all our neighbors live and always when I traveled with my parents we had to stop to every house to greet every neighbor one by one. However we always finally reached our goal, our home.

Kozaraciin on aina ihana mennä. Se fiilis, kun olet tarpeeksi lähellä nähdäksesi Kozaracin vuoren, Kozaran. Se vuori on mulle kuin kodin symboli, jota olen ihaillut lapsesta asti. Aina kun ollaan ajettu autolla Kozaraciin olen tutkinut tarkoin missä vaiheessa se näkyy. Ja kun vihdoin sen nään, tulee täydellisen onnellinen olo. Sama koskee omaa pikkutietämme, joka vie monien naapureidemme talojen ohi vihdoin meidän omalle talolle. Siitä ajaessamme aina koko lapsuuden ajan vanhempien kanssa, piti aina pysähtyä juttelemaan erikseen jokaikisen naapurin kanssa. Vaihdettiin kuulumisia ja kutsuttiin kylään. Kyllä siinä sitten vihdoin päästiin aina omaan kotiin asti ja se tunne oli mitä ihanin. Se kun voi sanoa olevansa kotona on korvaamatonta. 

 We have also our own grapes and plumbtree on our yard. Our grandpa is also growing many more plumbtrees but also apples and pears. Do you even know how wonderful it is to get the breakfast from your own yard! And even though I'm very allergic to all these fruits in Finland when I need to buy then from the store, I got zero allergiy while picking them straight from the tree. / Pihallamme kasvaa ikioma viinirypälepuska, sekä pari luumupuuta. Samaten ukki on kasvattanut viereemme suuret määrät luumu-, omena- ja päärynäpuita. Se onnen tunne, kun aamupala löytyy luonnosta hakemalla! Tämä kova luumuomenapäärynä-allergikko ei näistä luomutuotteista saanut edes allergiaoireita!

  The word home is a powerful word full of feelings. I have that love for my childhood hometown Mikkeli here in Finland as well although the feeling isn't as strong because I can go there almost whenever I want with only two hour trail transport. But going to Kozarac is once in a year, it includes missing the place for almost a year, shivering in coldness during the winter and remembering how warm it was there the last time I visited and it involves many days of journey from Finland to Bosnia&Herzegovina. Going there is also a possibility to see family and friends that I haven't seen for one or more years. It's like a place where everyone who had to move away because of the war in 1992-1995 comes back to a big town meeting. Not a family meeting but a town meeting. 


Samaa rakkautta tunnen nykyään Mikkelissä käydessäni, tosin sei tietenkään ole ihan yhtä voimakas, sillä pääsen sinne kuitenkin parin tunnin junamatkalla. Kozarac taas tarkoittaa pitkää, usein monen päivän matkustamista, odottelua pimeän ja kylmän talven yli. Se myös tarkoittaa sitä, että kaikki ympäri maailmaa asuvat sukulaiset ja kaverit kokoontuvat yhteen pieneen kaupunkiin, missä meillä on mahdollisuus nähdä toisemme vuoden, tai joskus jopa pitemmän, tauon jälkeen. Se on kuin suuri sukukokous, johon osallistuu koko kylä.


Stara Bašta aka The old garden is a restaurant that arranges almost all of the towns weddings and other important celebrations. The place has history since some of the construction was built already during the Ottoman Empire. / Stara Bašta - Vanha puutarha, on ravintola, jossa järjestetään melkein kaikki alueen häät sekä muut juhlat. Sillä on historiaa, sillä osa rakennelmista on rakennettu Ottomaanien valtakunnan aikana.


This monument is a bit younger than the rest since this was built to honor all those who died during the Yugoslavian war 1992-1995 and has the names and birth-death dates of all over 1800 people who lost their lives during that time. / Tämä muistomerkki on vähän nuorekkaampi kuin muut, nimittäin Jugoslavian sodan 1992-1995 aikana Kozaracissa kuolleiden yli 1800 ihmisen nimet löytyvät tästä kauniista muistomerkistä Kozaracin keskustasta. 


Thank you for reading,

By, Bincci

2 comments: