4.23.2014

The place I call home

 Kozara-mountain, the view from out terrace.

 It's time to go back in time to last Summer. I promised to post about the whole trip so here is the last or maybe second last post. So after being in Plitvice, Croatia (go to post here) me and my sisters drove with our little Ford Fiesta to our home town Kozarac, Bosnia and Herzegovina.
Our time in Kozarac was awesome. We spent a lot of time with our cousins that also live here in Finland. My cousins' friend, Jasmiina, a really nice finnish girl, also decided to come to the Bosnia-trip. We also saw many of our friends that live there. We ate outside almost everyday since eating out costs only couple euros even in restaurants. Oh and the food is really delicious! My own favorites are fish and meat foods (I guess Balkan people eat 50% of worlds' meat) and well.. I actually love all the food I can get my hands on!

Aika taas palata viime kesään! Elikkäs me siskokset ajeltiin pikku Ford Fiestallamme Plitvicestä Kozaraciin, Bosnia & Hertsegovinaan. (Plitvice postaukseen tästä
Päivät Kozaracissa oli ihania! Vietettiin paljon aikaan serkkujen kanssa, jotka asuvat myös täällä Suomessa, ja serkun kaverin Jasmiinan kanssa, joka oli päättänyt tulla mukaan Bosnia-matkalle. Käytiin päivittäin ulkona syömässä, koska siellä ruoka sattuu olemaan vaan muutaman euron verran jopa ravintoloissa. Ja älyttömän hyvän makusta! ;) Mun omia favorittejä on ehdottomasti kalaruuat, kaikki liharuuat (veikkaisin, että Balkanilla syödään 50% maailman lihasta) ja no .. itseasia kaikki mihin saan hampaani kiinni. Nam! 


The high point of our trip however were the stray dogs and cats. They actually made almost the whole holiday! At our cousins' yard were living two stray pups that we decided to take care of. They were really shy and did not let us touch them even though they were always so playful and happy when we came to see them. So the plan was not only to feed them every day to make sure they get enough nutricion to grow up but also to make them used to human touch. After a while we did make progress. One of the dogs, the black one, let us pet him by the end of our stay and the other one also started to get used to it. Even though the smaller dog was still a bit unsure.


Tän reissun kohokohtana olivat kuitenkin kulkukoirat ja -kissat. Niistä koostui itseasiassa melkein koko reissu :D. Serkkujen talon luona asusteli pari pentua, joita sitten ruokittiin monesti päivässä ja yritettiin saada pelokkaat poloiset tottumaan ihmiskosketukseen. Olivat aina niin innoissaan, kun saavuttiin paikalle, mutta silittäminen ei onnistunut millään. Monien yritysten ja totuttelemisen jälkeen toinen koirista jo tottuikin silitykseen, mutta toista ei kyllä voinut koskea kuin vähän kaulan alueelta.


 They weren't the only stray animals we took care of during summer. There were actually surprisingly many stray pups and cats this year in Kozarac. Most of them were without a mother and they had made their own little pup packs. We bought a lot of dog and cat food and made sure we fed the animals as much as we could with our resources. We even gave them some dentastix for the teethcare ;D
 
Ruokittiin kyllä sitten muitakin elukoita. Kozaracin keskustassa oli tänä vuonna yllättävän monta uutta koiranpentua vapaana kaduilla. Suurin osa oli ilman emoa niin, että pennut olivat luoneet omia pieniä laumojaan, jotka kipittelivät onneissaan kaduilla. Samaten kissanpentuja oli yllättävän paljon. No me sitten mietittiin, että pidetään huolta, että pikkuiset pääsevät ainakin tässä iässä nauttimaan kunnon ravintoa ja käytiin ostamassa liuta ruokaa. Joka päivä etsittiin sitten pentuja, joita ruokittiin ja välillä annettiin myös dentastixejä hampaiden hoitoon ;) Ei tarvitse sitten niitä tekohampaita hehe . ;D

 National park in Kozara-mountain is called Mrakovica which has a world war II memorial / Mrakovican muistomerkki on toisen maailmansodan muistomerkki Kozaralla.

 It's always a pleasure to go to Kozarac. That feeling when you are close enough to see the mountain of Kozarac, Kozara. That mountain is the symbol of home, the symbol of Kozarac. Everytime in my whole life when we drove to Kozarac I was looking closely when I will see the first glimpse of that pretty mountain of ours. And when I finally notice it I get this pure happy feeling in me, the feeling is so powerful I could cry from happiness. The mountain is very near to our home so that the last little road that takes to our house you have to drive straight towards it. You just see it raising in front of you. That road is not long but it always felt like it. It's a road where all our neighbors live and always when I traveled with my parents we had to stop to every house to greet every neighbor one by one. However we always finally reached our goal, our home.

Kozaraciin on aina ihana mennä. Se fiilis, kun olet tarpeeksi lähellä nähdäksesi Kozaracin vuoren, Kozaran. Se vuori on mulle kuin kodin symboli, jota olen ihaillut lapsesta asti. Aina kun ollaan ajettu autolla Kozaraciin olen tutkinut tarkoin missä vaiheessa se näkyy. Ja kun vihdoin sen nään, tulee täydellisen onnellinen olo. Sama koskee omaa pikkutietämme, joka vie monien naapureidemme talojen ohi vihdoin meidän omalle talolle. Siitä ajaessamme aina koko lapsuuden ajan vanhempien kanssa, piti aina pysähtyä juttelemaan erikseen jokaikisen naapurin kanssa. Vaihdettiin kuulumisia ja kutsuttiin kylään. Kyllä siinä sitten vihdoin päästiin aina omaan kotiin asti ja se tunne oli mitä ihanin. Se kun voi sanoa olevansa kotona on korvaamatonta. 

 We have also our own grapes and plumbtree on our yard. Our grandpa is also growing many more plumbtrees but also apples and pears. Do you even know how wonderful it is to get the breakfast from your own yard! And even though I'm very allergic to all these fruits in Finland when I need to buy then from the store, I got zero allergiy while picking them straight from the tree. / Pihallamme kasvaa ikioma viinirypälepuska, sekä pari luumupuuta. Samaten ukki on kasvattanut viereemme suuret määrät luumu-, omena- ja päärynäpuita. Se onnen tunne, kun aamupala löytyy luonnosta hakemalla! Tämä kova luumuomenapäärynä-allergikko ei näistä luomutuotteista saanut edes allergiaoireita!

  The word home is a powerful word full of feelings. I have that love for my childhood hometown Mikkeli here in Finland as well although the feeling isn't as strong because I can go there almost whenever I want with only two hour trail transport. But going to Kozarac is once in a year, it includes missing the place for almost a year, shivering in coldness during the winter and remembering how warm it was there the last time I visited and it involves many days of journey from Finland to Bosnia&Herzegovina. Going there is also a possibility to see family and friends that I haven't seen for one or more years. It's like a place where everyone who had to move away because of the war in 1992-1995 comes back to a big town meeting. Not a family meeting but a town meeting. 


Samaa rakkautta tunnen nykyään Mikkelissä käydessäni, tosin sei tietenkään ole ihan yhtä voimakas, sillä pääsen sinne kuitenkin parin tunnin junamatkalla. Kozarac taas tarkoittaa pitkää, usein monen päivän matkustamista, odottelua pimeän ja kylmän talven yli. Se myös tarkoittaa sitä, että kaikki ympäri maailmaa asuvat sukulaiset ja kaverit kokoontuvat yhteen pieneen kaupunkiin, missä meillä on mahdollisuus nähdä toisemme vuoden, tai joskus jopa pitemmän, tauon jälkeen. Se on kuin suuri sukukokous, johon osallistuu koko kylä.


Stara Bašta aka The old garden is a restaurant that arranges almost all of the towns weddings and other important celebrations. The place has history since some of the construction was built already during the Ottoman Empire. / Stara Bašta - Vanha puutarha, on ravintola, jossa järjestetään melkein kaikki alueen häät sekä muut juhlat. Sillä on historiaa, sillä osa rakennelmista on rakennettu Ottomaanien valtakunnan aikana.


This monument is a bit younger than the rest since this was built to honor all those who died during the Yugoslavian war 1992-1995 and has the names and birth-death dates of all over 1800 people who lost their lives during that time. / Tämä muistomerkki on vähän nuorekkaampi kuin muut, nimittäin Jugoslavian sodan 1992-1995 aikana Kozaracissa kuolleiden yli 1800 ihmisen nimet löytyvät tästä kauniista muistomerkistä Kozaracin keskustasta. 


Thank you for reading,

By, Bincci

4.18.2014

Byebye -teen


 .. Welcome twenties! 16th of April came once again and I felt the new wrinkles in my skin when I stepped from being a nineTEEN-year-old to twenties. Although I still feel like a 18-year-old and probably will for the rest of my life.

... Heihei -teen, tervetuloa kakskymppiset! 16. Huhtikuuta tuli jälleen ja tunsin heti juonteiden muodostuvan ihollani. Tosin tunnen oloni yhä 18 vuotiaaksi ja luultavasti jumitankin siinä luulossa loppu elämäni. 


 I celebrated my 20th birthday twice. First in Mikkeli with my parents and Hermina (Elvira couldn't come to Mikkeli because of some school work :( ) 12th of April and later on my birthday 16th of April with Hermina in Kuopio. Saturday, 12th of April we went to eat to restaurant called Fransmanni. I had never been there before so I didn't know what to expect. I ordered some beef with garlicpotatoes and veggies in some red-wine-sauce and I ate it all! The beef was one of the best I had ever tasted. Delicious!

Juhlistin kakskymppisiäni kahteen otteeseen. Ensin 12.4 Mikkelissä vanhempien ja Herminan kanssa (Elvira ei valitettavasti voinut tulla paikalle koulutöiden takia) ja myöhemmin syntymäpäivänäni Herminan kanssa Kuopiossa 16.4. Lauantaina 12.4 menimme neljän aikaa Fransmanniin päivälliselle. En ollut käynyt siellä aijemmin, joten en tiennyt mitä odottaa ruualta. Tilasin härkää punaviinikastikkeella kasvisten ja valkosipuliperunoiden kera, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi. Liha oli niin ihanan mureaa ja no, kerta valkosipuli on melkeinpä minun suosikki ruoka-aines, oli myös muu osa ruuasta älyttömän herkullista!


After the meal we headed to the center. I bought new shorts from Vero Moda and after that we went home where my birthday cake was waiting to be eaten. Hermina and Mama had made it in the morning from cream cheese, quark, digestive cookies and berries. No sugar added (of course digestive cookies have sugar in them) !  The cake was delicious and the taste of cheese was really intense. They used one unfalvored cream cheese and one with the taste of mango and that I can recommed to anyone who wants to make a cheesecake!

Ruuan jälkeen käveltiin takaisin keskustaan missä kierreltiin muutama kauppa läpi. Mulle tarttui mukaan erittäin istuvat farkkushortsit Vero Modalta. Sitten kipitettiinkin jo kotiin, missä jälkiruoka odotteli syömistään. Hermina ja Mama oli vääntänyt aamulla herkullisen juustokakun mangotuorejuustosta, digestive-keksistä ja marjoista. Yhtään sokeria ei lisätty (tietty kekseissä on se oma sokeri) ja erinomaista siitä tuli! Juusto maistui läpi vallan mainiosti :)



My parents gave me two awesome presents. Jeans from Carlings by Nudie Jeans (100% organic cotton!!) and whitegold earrings. The jeans fit my body perfectly and they are really easy to combine with my other clothes. The reason why my mom decided to buy me earrings that I haven't been able to use any in past few years. My ears are so sensitive that I can't use any of those cheap earrings, only gold. Which is sad because I have many earrings that I would like to use.

Sain vanhemmiltani kaksi lahjaa; Nudie Jeans-farkut Carlingsista, joiden istuvuus on just täydellinen, sekä valkokulta korvakorut. Kunnon farkkuja olenkin tarvinnut jo pidemmän aikaa muiden halpisfarkkujen rinnalle ja nämä tekevät kyllä sen tehvän. Olin alkuun vähän kriittinen värin suhteen, sillä en ole ennen käyttänyt vaaleita farkkuja, mutta kun toin farkut kanssani kotiin niin yllätyin kuinka hyvin ne sopivat kaikkien paitojeni kanssa. Huikeeta! Myös korviksille on käyttöä, sillä en ole voinut pitkään aikaa käyttää normaaleja kauppojen korvakoruja. Korvanlehtiin alkaa sattua samantien kun pistän korvikset korviini. Nyt sitten totuttelen kunnon korviksilla ja siirryn sitten toivottavasti niihin halpiskoruihin! :D Tässä vielä varoituksen sana: Pitäkää huolta, että korvakoruja soviteltaessa myyjä on desinfioinut korvakorut. Itse menin Jarnon kultaan siinä luulossa, että tietenkin ne desinfioidaan sovituksen jäljiltä. Eivät he kuitenkaan minunkaan jäljiltä desinfiointiainetta käyttäneet ja jo saman päivän aikana sovituksen jälkeen korvanlehteni tulehtui pahasti yli viikon ajaksi. Siinä hyvää mainosta Jarnon kullalle :D.


Saturday was a good day but the spirit got really up on 16th! The day before I texted to my best friend that "Be aware I'll be depressed tomorrow because my 20th birthday will suck!" but gladly the day proved me wrong. My dear sistser (and roommate ;)) Hermina surprised me with a wonderful breakfast. I woke up to the smell of cooked apple, porridge, coffee, cacao and so many other smells that were filling the air! She had made so many things; First the "porridge thingie" with appleporridge, müesli, quark and fruits, then a coffee-cacao-drink, applepie and pancakes with vanillafoam and strawberry jam. After eating ourselves to the fullest we went to the center. We did some shopping, I bought a shirt and a skirt from Gina Tricot, total 15,40€! A really good pricde for the outfit. After going through some shops we needed a cacao break. A local cafeteria, Houkutus, was a right choice. We both took Italian chilicacaos it may be my new favorite. Yuuuummy :)

I had got a note that same day from the post that my package from ASOS had arrived. A present that my sisters bought me. So we headed to the postoffice to collect my package. A real leather wallet and a pretty bag. Even more pretty now than they were in the pictures. Thank you sisters!

Lauantai oli todella hyvä päivä, mutta tunnelma nousi kattoon vasta 16.4. Päivää aikaisemmin pistin parhaalle kaverilleni viestiä, että varautuu seuraavan päivän masennukseeni kun valitan kuinka paska kakskymppis syntymäpäiväni onkaan. Onneks mulla on kuitenkin paras sisko ikinä nimittäin heräsin 16.4 täydelliseen lettujen, puuron ja omenan tuoksuun joka houkutteli mut suoraan sängystä ylös. Olkkarin pöydällä sitten odottelikin upea aamiaisyllätyskattaus (uusi sana!). Hermina oli taikonut "Puuroa", joka sisälsi siis puuron lisäksi mysliä, jugurttia, rahkaa ja hedelmiä ja maistui paremmalta kuin osasin olettaakkaan! Sen lisäksi sain lettuja luomumansikkahillolla (luomu pitää mainita, koska varmaan ainut hillo jossa mansikka maistuu mansikalta eikä makeutusaineilta) ja vaniliavaahdolla sekä omenapiirakkaa. Juomispuolen hoiti kahviproteiinikaakaojuoma. Ei voi muulla sanalla kuvatakkaan kuin NAM! Tässä vaiheessa päivää ajattelin jo, että vaikkei muuta päivän aikana tapahtuisikaan niin kakskymppiset on pelastettu ja fiilis oli katossa. Sitä sitten nautiskeltiin tunnin ajan ja osa piti kyllä jättää jääkaappin myöhemmäksi, mutta valtavan hyvää oli. 

Ruuan jälkeen mentiin sitten kaupunkia kohti. Kierreltiin parit kaupat ympäri ja taas tarttui mukaan vähän vaatetusta, tällä kertaa Gina Tricotin paita ja hame yhteishintaan 15€. Not bad. Shoppailut kesti aikansa, minkä jälkeen tuli taas nesteytyksen tarve ja siirryttiin Houkutukseen Italialaiselle chilikaakaolle, josta taisi muodostua uusi kaakaosuosikkini!

Sopivasti syntymäpäivänäni sain myös postista tiedon, että mun paketti on saapunut. Siellä odotteli Asokselta tilattu siskojen lahja minulle. Kaakaohetken jälkeen lähettiin siis postiin, josta sain pakettini. Se sisälsi aidon nahkalompakon, sekä upen selkärepun. Kiitos siskoille! :)


Awesome breakfast, shopping and italian cacao wasn't enough though. After that we needed to lose some calories we had eaten during the day and so we headed for one hour jogging trip! The sun was shining, so many people walking their dogs around the lake, ducks swimming in the water and people exercising to get fit. The whole hour I had only positive thoughts in my mind and the whole time I had the widest smile on my face! I had an awesome day :)

Huippu aamiainen, shoppailuhetki, italialainen kaakao ja lahja eivät vieläkään olleet tarpeeks. Mentiin kotiin syömään vähän proteiinia ja hiilaria ja sitten lähdettiin Herkun kanssa yli tunnin kestäneelle juoksulenkille. Spurtteja tehtiin ylämäissä ja kävelyä ei nähty sitten muuta kuin laskeutuessa portaita alas. Juoksulenkki suoritettiin kiertämällä Kuopion Valkeisen lampea neljä kertaa ympäri. Voin sanoa, että yksi suosikkipaikoista, sillä aurinko pääsee paistamaan kokoajan kohti, koirien ulkoiluttajia on todella paljon liikkeellä ja paikalla oli myös paljon sorsia! Sen lisäksi myös meidän kaltaisia lenkkeiliöitä oli suhteellisen paljon ja eihän tuo hymy hyytynyt meidän kummankaan kasvoilta koko lenkin ajan. Positiiviset ajatukset sen kun valtas mielen. Upea päivä :) 



 By, Sabina

3.29.2014

Plitvicka Jezera


Plitvice, or Plitvička Jezera, is a heaven on earth, heaven in Europe in Croatia. It's a place of big waterfalls and beautiful nature. The water was so clear you could see all way through. And trust me it was torture not to swim there! When I first saw the place I found myself dreaming about living in a cave near the water and enjoying the life! :D Oh if that would be possible this city girl would turn into a cavewoman (and probably die soon because I wouldn't be able to get any food..)

Plitvice, tai Plitvička Jezera, on taivas maan päällä, taivas Euroopassa, Kroatiassa. Se on luontopaikka vesiputoiksineen, jossa vesi on niin kirkasta, että voit nähdä suoraan sen läpi. Koko matkan teki mieli heittäytyä siihen veteen ja lillua siellä kalojen ja sorsien joukossa! Teki mieli muuttua kissaks ja jäädä sinne asumaan. Itse asiassa huomasin kuvittelevani itseni asumassa luolassa Plitvicessä.. Ja jos se olisi mahdollista niin tästä kaupunkitytöstä tulisi aika äkkiä luolanainen (joka kuolis aika äkkiä ravinnonpuutteeseen)..


 We went to Plitvice from Pula with a rented car. A small and cute Ford fiesta! The best car ever for three girls on the road. I got to sit on the backseet while my sisters were driving. Actually sitting back wasn't the best part because it was so scary to see all those scary roads and not be able to do anything. Although I found the trust to my sisters' drive skills pretty fast and they got us safe to the Plitvice area.

Lähdettiin Pulasta Plitviceen vuokratulla Ford Fiestalla. Se oli pieni, söpö ja todella kevyt! Minä pääsin istumaan takapenkillä, kun siskot vuorotteli ajajan paikasta. Takana istuminen oli melko jännittävä kokemus alussa, mutta kyllä huomasin alkavani luottaa siskoje ajokykyyn ensimmäisten vuoriajojen jälkeen! :D 


 That day the weather forecast promised rain and wind but we decided to risk it and I'm glad we did! It did rain but only two times in the end and we also got sun. Plus there weren't so many other tourists there so we got to enjoy the place on our own :).

Sinä päivänä sääennuste oli luvannut sadetta ja tuulta, mutta me päätettiin riskeerata ja lähteä siitä huolimatta Plitvicelle. Ja onneksi lähdettiin! Saatiin aurinkoa roppakaupalla ja vettä tuli taivaalta vain kahdesti kuuroina reissun lopussa. Tämän huikean sääennusteen takia ei myöskään muita turisteja ollut paljoakaan paikalla ja päästiin siis nauttimaan Plitvicen kauneudesta oikein kunnolla :)


Somewhere in the middle they got this restaurant where we decided to stay and get something to eat. Ater that we got a boat trip that took us from one side to the other side of the lake.

Jossain siinä keskivaiheilla oli jonkinnäkönen ravintola, jossa päätettiin pistäytyä. Sen jälkeen päästiin veneellä lammen toiselle puolelle. Hampparia naamaan ja menoks!


 Next stop was my home town Kozarac in Bosnia and Herzegovina. Untill then ! :)

Seuraava pysähdys olikin sitten Kozaracissa, Bosnia-Hertsegovinassa. Sitä seuraavaksi! :)

- Sabina


2.25.2014

Pula, Croatia

Summer is soon here and I still haven't posted last summers' photos. So here they are!

Kevät jo kolkuttaa enkä ole vieläkään postannut viime kesän kuvia :D Hupsista. Mutta tässä nää nyt on!

In Stockholm we got free coconut yummies since the waiter was Bosnian and realised that we are as well :D / Saatiin Tukholman kentällä ilmaset kookosleivokset kiitos bosnialaisen tarjoilijan :D  

In the end of August me and my sisters decided to stop working and take a trip to Balkan, ex-Yu area. A flight from Helsinki to Stockholm and still forward to Pula, Croatia. 

Siskoni ja minä päätettiin, että on aika lopettaa tienaaminen ja veronmaksu ja lähteä sen sijaan pienelle reissulle kotiin Balkaniin, entisen Jugoslavian alueelle. Lähtö oli Elokuun lopussa, lento Helsinki-Tukholma ja Tukholma-Pula, Kroatia.


 When we first came to Pula it felt like our holiday was doomed. First the taxi took us to a wrong place and then while trying to find our way to our apartment we got lost a weird youth-hotel place were the smell was awful! Then the woman who had rented us our apartment couldn't find us either. But after multiply calls she found us and drove us to the apartment. Finally we got settled down!

Ensimmäiset fiilikset Pulassa oli enemmän kuin huonot. Oltiin kirjaimellisesti PULASSA. Taksikuski, joka vaikutti ihan pedofiililtä, vei meidät keskelle ei mitään ja ihan väärään osotteeseen kuin mihin sen piti meidät viedä. Ja kun yritettiin löytää itse tiemme asuntoon, joka oltiin vuokrattu Suomesta käsin, päädyttiinkin youth-hostellin alueelle. Ja siellä muuten haisi paska ja roskia oli ympäriinsä. Ihmisetkin siellä näytti lähentelevän narkkareita tai ehkä ilta ja se ettei tiedetty yhtään missä ollaan sai meidät vaan kuvittelemaan asioita :D Sitten lupasi meidän huoneiston omistaja tulla hakemaan, mutta jostain syystä ei hänkään osannut perille vaikka kuinka yritettiin selittää missä ollaan. Monien soitteluiden ja selittely yritysten jälkeen hän kuitenkin löysi meidät ja vei huoneistolle. Siinä vaiheessa oli vaan yksi asia mielessä: nukkuminen. 

 Everyday breakfast in Pula were bread with eggs and greens with delicious cacao / Joka aamuinen aamupala Pulassa koostui kananmunasalaatti patongista ja ihanan makuisesta kaakaosta (ihan kuin olisi raakamaitoon tehnyt)

The days in Pula were amazing. Sunny and warm but just enough wind so that you didn't get all sweaty. Plus the "beach" wasn't a regular sand beach. Actually it wasn't a beach at all, only big rocks where you had to find your way to water. Laying on them wasn't maybe the best part and we also got couple cuts while entering or coming out of water but trust me it was worth it. The water was so clean and clear that you could see what was happening in the multiply meters depth.

Päivät Pulassa (ei enää pulassa Pulassa) oli ihania! Aurinkoisia ja lämpimiä, mutta tuuli just sopivasti ettei tullut äklökuuma. Lisäksi se ranta ei ollut semmonen normaali hiekka tai kiviranta vaan itseasiassa se oli kulunutta kalliota. Eli ei oikee ranta edes. Auringon otto ei kylläkään ollu miellyttävintä (vaikka no välillä joku kalliokyhmy osui juuri hyvaan kohtaa selkää niin että se hiero oikeen mainiosti) ja saatiin välillä haavoja ja mustelmia veteen menosta ja sieltä pois tulemisesta, mutta se oli kyllä niin sen arvoista! Ja toi vähän uutta tunnelmaa rantalomalle. Vesi oli kuitenkin ihan älyttömän puhdas ja kirkas sillein, että näit monta monta metriä pohjaan asti. Tämän hupin lisäksi vedessä oli myös suuria kalaparvia, jotka ei muuten pelännyt meitä. Ne vaan ui meidän keskellä ja varo potkuja. Ja ne kalat oli siinä kymmenen sentin pituuden paikkeilla :D (Ja sanon tässä vielä, että oon aina pelännyt kaloja ihan kamalasti, mutta tässä olikin sit hyvä tapa totutella)


 We also got guests, Joona and Hanna, from Finland, friends of my sister Hermina. And I got them to pick trash with me since I had this "one trash a day" project (I couldn't stand watching at the streets with trash al around them) and in the end of our holiday the place really did look a bit cleaner! Or maybe it was my imagination :D.

Saatiin myös Herminan kaverit Joonan ja Hannan meidän kanssa Pulaan. Oli mukava saada vähän lusää kasvoja ympärille (anteeksi rakkaat siskot) ja no sain myös Hannan innostumaan mun roska päivässä projektista. En vaan voinut katsoa sotkusia tienvarsia ja no reissun päätteeksi ne tiet näyttivätkin jo paljon puhtaammilta! (Ihminen näkee sitä mitä haluaa.)

 We saved the "little" medusa by asking the lifeguide (who we also got friends with) to take him back to water :) / Pelastettiin myös tuo "pikkuinen" meduusa pyytämällä hengenvartijaa, johon myös tutustuttiin, kantamaan se takaisin veteen :)

 The town of Pula was also near and we walked there every evening. We had this tradition to go drink lattes to a spesific place (of course after trying many other latte places first and stating out that this place had the best lattes). We also met a friend from Sarajevo and his friends that took us to a nice looking club. We didn't stay there for long though since we had plans to get up early in the morning.

Pulan kaupunki oli myös suhteellisen lähellä kävelymatkan päässä. Sinne eksyttiinkin sitten joka ilta. Otettiin siinä myös tavaksi käydä lattella joka ilta tietyssä paikassa (sen jälkeen kun oltiin testattu monet eri latte paikat ja todettu tämä paikka parhaaksi). Tavattiin kaupungissa myös tuttu Sarajevosta ja hänen muutama kaverinsa. Heidän kanssaan eksyttiin myös Pulan kivannäköseen klubiin, jossa ei kylläkään pitkään viihdytty, koska oltiin päätetty aikanen herätys seuraavalle päivälle.


 Pizza was food that fed us during this holiday. Oh how I felt like im swelling up from all the pizzas we ate.. But they were delicious! And the problem was that I don't eat pork and the Pula doesn't know anything except pork. So rucola/vegeterian pizza it was. Oh and of course a shot every day. We met this waiter at the pizza place near our favorite "beach" who brought us free shots every day after we had eaten. They were delicious! All kind of flavors :D

Pizza oli kyllä se ravinnon lähde Pulassa. Tunsin oikeen sen vehnän turvottavan vaikutuksen, mutta ne pizzat tosiaan oli hyvän makusia! Ongelmahan oli se, että mä en syö possua ja Pulassa ei tunneta muuta ruokaa kuin possu. Sittenpähän syötiin vegetarian/rukola pizzoja koko 10 päivää. Tän lisäksi saatiin myös hyvät shotit joka päivä. Nimittäin tutustuttiin meidän lempirannan ruokapaikassa tarjoilijaan, joka päätti tarjota meille ilmaset shotit jokaisen ruuan päätteeksi. Ja oli muuten parhaita shotteja ikinä, niitä makuja oli vaikka mitä erilaisia! :D 


 So that was our 10 day trip in Pula, or at least what I remember of it after all these months. Anyways, that's a place with a big history and an awesome opportunity to take a bit different beach holiday and to swim in the middle of a fish school. They weren't afraid of us at all :).

Semmonen oli meidän kymmenen päivän reissu Pulassa. Tai ainakin kaikki mitä mä siitä tällä hetkellä enää muistan. Jokatapauksessa Pula on kaupunki jossa on paljon historiaa ja todella hyvä mahdollisuus vaihtaa perinteiset rantalomat vähän jännempään :).


 by, Sabina