8.01.2014

Ilosaarirock&Pipefest 2014

 I've probably had one of the best summers so far. Not that I have done anything extraordinary but I've just been feeling so very happy lately. My work is practically done. I had my last work shift today and I have to admit that I'll miss McDonalds a bit. But I'll be back there in September. I've done my work and gathered enough money to start my journy.

Miten huikee kesä voi ihmisellä olla? No mulla on! Töissä on oltu ja käyty ja mukavaa on ollu. Tuntuu, että nyt kesällä pääsi vasta kunnolla tohon työympäristöön kiinni, vaikka vuorot sitten jäikin vähemmälle kuin mitä olisi toivonut. Mutta ei siinä mitään, rahat on tienattu :) 


 Some time ago I visited my best friend Yassu in Joensuu. We got the tickets to the local festival, Ilosaarirock, where I finally got the possibility to get to know the biggest name in Finland; Eppu Normaali. He is like Dino Merlin in the Balkansm, if you know what I mean.
The festival was nice but the thing that had stuck to my memory is the nature walk. Me and Yassu decided to spend some forest time, since we both agree that spending time in the nature is one of the best ways to get the smile on your face. And the nature in Joensuu is so pretty. There are rivers, lakes and so much forest. I loved it there. I could have sat down for hours staring at one landscape and still be amazed of how beautiful it is. And if you people ever think about getting a good holiday somewhere out of the cities, welcome to Finland. The Nature here is one of the prettiest and the plus side is that it never gets dark during the summer.

Tossa jokunen aika sitten lähin moikkaa ystävääni Yassua Joensuuhun. Siinä sitten samalla hankittiin liput Ilosaarirockin Suloon, missä pääsin ekaa kertaa tutustumaan tähän Eppu Normaaliin. En mä edes tienny, että ne biisit on sen :D. Kyl mä monta kappaletta tunsin ja lauloin täydestä sydämestä mukana. Toine mikä sit oli vähän tutumpi nimenä oli Pariisin Kevät. Siinä nyt kävi niin, että Eppua osas enemmän ku Pariisin Kevättä, mutta oli miten oli hyvin veti molemmat. Joensuussa se paras homma oli kuitenkin ne luontoretket. Voin sanoa, että kauneimmat maisemat vähään aikaa. Jos joku epäilee Joensuun kauneutta, niin käymään ja heti! Se keskusta ei ehkä ole se juttu siellä, vaikka kaunis sekin, mutta ne sillat, joet ja luonto. Olisin voinut istua siellä kivillä järven äärellä tuntikausia ja olla edelleen hämmästynyt paikan kauneudesta. Suomen kesässä on kyllä sitä jotain. Valoisat illat on ihania ja tää Suomen luonto on yhtiä kauneimpia mitä tässä maailmassa on. Siitä kannattaakin ottaa kaikki irti, kerta täällä satutaan asustelemaan :)!


  Joensuu wasn't the last place I visited this summer, nono. Just a week ago, 24th of July, I traveled with my sister to Jämsä for some more festivals. This time the hiphop/rap festival called Pipefest that I was part of last year as well (Visit post here). I got to dance and sing to the best names in Finland; Timo Pieni Huijaus (big fan), Elastinen and the best one; Redrama. And even if it's a finnish band they sing their songs in three languages; Finnish, swedish and english. And I challenge all of you to listen to some of his songs. Amazing stuff. 
Pipefest is something that gets you smile the rest of the year. And since I've been there twice already I'll not state out that as long as Pipefest is running I'm going to be part of it. No matter what. Awesome place, awesome people.

Joensuun lisäksi reissasin Jämsään, Himokseen, Pipefestin kunniaksi. Melkeen sama porukka kun viime vuonna (viimevuoden postaukseen joka oli parempi ku tämä ni tästä) ja sama huikea mökki. Keikkojakin kävin tänä vuonna jopa katsomassa. Ykkösenä tietenkin mun rakas Stig missä hypin koko yleisön edestä. Huippuja oli toki myös Timo Pieni Huijaus (iso fani olen), Elastinen sekä se Redrama! Redrama on ehkä musikaalisesti taitavimpia suomalaisia artisteja. Ja lavaesiintyminenkin on sitä jotain. Siellä mä bailasin, vaikka olo oli kuin aavikolla. (Mikä tää Suomen lämpöaalto muuten on? Oli tuolla Pipessa sellanen olo, että olis päiväntasaajalla..) Sitä kattomaan ensi kerralla kun mahdollisuus koittaa, jos ette vielä ole!
Pipe oli kyllä semmonen kokemus taas, ettei ihan heti unohda. Jotenkin siitä tulee vaan hymy naamaan loppuvuodeksi :). Viimevuonna mä siellä julistin, että tulen takasin seuraavana vuonna ja niin mä tulinkin. Nyt julistan, että niin pitkään ku Pipe on vielä pystyssä ni meikä on mukana! 
Festareista sen verran, että ensi vuonna pyrin sinne Blockeille as well! Ja jos Poets of the fall jossain esiintyy ni olen ekana ostamassa lippua.


 One of the best things this summer however has been the reunion of my and a very good friend of mine. We talked a lot and shared a lot years ago but he did something called.. a dissapearance trick.. in 2008. Now he found me from Instagram and to be honest I haven't stopped smiling after that day! It's funny how you just find the connection with some people right there while with others it takes years to find the trust. In my situation its immediately or never.. Well not quite, but most people that are really close to me I have trusted from the first moment I saw them and they still haven't let me down :)

Eräs plussista suurin tässä kesässä on nyt kuitenkin rehellisesti sanottuna se, että löysin vanhan tuttavani! Erittäin tärkee ihminen joskus yläasteen aikana, joka sitten teki katoamistempun 2008 ja nyt se mut bongas uudestaan instagramista. Tässä on sitten ehditty jo kahesti näkemään ja huomenna uudestaan. Se on jännä miten joidenkin kanssa vaan natsaa ja löytyy se luottamus tasan siinä ekan lauseen aikana. Tässä tapauksessa ehkä sen takia, että tosiaan tuli todella paljon jaettua asioitaan sillon yläasteella. Tästä tuttavuudesta voi sen verran sanoa, että ei ole hymy hyytynyt sen instagramlöytöpäivän jälkeen :D  


 So as I told you in the beginning of this post I had my last work day today. 3rd. on August the plane leaves from Helsinki to Dubrovnik with me and my sisters abroad. It may be that I won't be writing anything before September but let's see what happens. :)

Tänään oli vika työpäivä, melkein voi sanoa että ikävä tulee mäkkiä! Mutta 3. päivä sitten lento kohti Dubrovnikia siskojen kanssa. Voi olla, että seuraavaa postausta tuleekin vasta syyskuussa, joten kuulemisiin sinne asti :)

- Sabina

7.03.2014

Family trip in Stockholm


  Stockholm, Sweden. What a great place for a family trip when you don't have more than a weekend to spend :). So on Friday we all sat down in our car in Mikkeli, Finland and daddy drove us to Turku/Åbo while the new party songs from ex-yugoslavian area were testing our Fords speakers and we were all singing in a choir! In Turku/Åbo shore was a Viking Line Grace ship waiting for us.

Tukholma, Ruotsi. Helvetin hyvä paikka perhelomalle, jos on vaan viikonlopun verran lomaa käytössä! Perjantaina me istahettiin kaikki viisi meidän Fordin kyytiin ja iskä ajoi meidät Turkuun samalla kun entisen Jugoslavian alueen uudet partybiisit testas kajareiden kestävyyttä ja me kaikki laulettiin kuorossa! Turun satamassa odottelikin sitten jo Viking Linen Grace laiva.



I've never understood why people love ships so much. For me it's like a car or a train.. You get in and it takes you from place A to place B. The tax free shop isn't really any cheaper than the stores in Finland, not even alcohol. The place is usually dirty and I've found so many times some dirty sheets in my cabin that I'm now even more discusted. And in addition to this all the party options are more lame than in my small hometown. Honestly, who cares to party when there are like 10 people around you. I'm not sure if I have got the party thing right but for me a good party is about 1. Dancing 2.Being with your friends and 3. good music. I don't think there is any of these in the bars in a ship and well.. alcohol isn't a friend if the party isn't good even without it.
   So you can all guess what we did when we got to this awesome new ship. Went to eat something (everything was way too sugary so it wasn't much of an eating in the end) and then straight to bed.

En ole ikinä ymmärtänyt sitä laiva/risteily huumaa. Tietty abiristeily oli oma juttunsa ja yksi parhaista kokemuksista ikinä. Mutta nää normiristeilyt.. Mulle laiva on normi kulkuväline joka kuljettaa mut pisteestä A pisteeseen B. Taxfree ei ole suoraan sanottuna senttiäkään halvempi kuin Suomen kaupat, ei edes alkoholin osalta. Joskus on tietty osta koko kuorma niin saat 2 sixpäkkiä halvemmalla tarjouksia, mitkä ei suoraansanottuna kiinnosta ihan sen takia etten jaksais lähtee raahaamaan sitä juomakasaa sitten mukanani ulos laivasta. No way. Mikä mulla pyörii laivalla mielessä on se, miksi pitää olla kokolattiamatot joita on miltei mahdoton pestä oksennuksesta ja muusta saastasta ja se, onko lakanani nyt varmasti puhtaat. Tälläkin kertaa olivat yhdet lakanat märät ja toisista löytyi jotain öljyn näköistä.. Hyi. Ja mikä tulee siihen "laivalla biletettiin vaan koko ilta" juttuihin niin en tiiä oonko ymmärtäny hyvien bileiden idean ihan väärin vai mitähä? Mulle hyvät bileet koostuu 1. Tanssimisesta 2. Hyvästä seurasta, eli kavereista. ja 3. Hyvästä musiikista. Näistä en löydä yhtäkään kyllä laivalta. Ja ei se alkoholikaan oikeen houkuta itseään juomaan, jos on ympärillä 10 keski-ikäistä, jotka yrittää esittää että on huikee meno. 
    Tästä voittekin jo varmaan arvata mitä tehtiin laivalle päästyämme. Mentiin syömään (tai no ei sitä hirveemmin harrastettu kun maistettiin ostamiamme tuotteita, jotka osoittautuivat 99% sokeriksi ja sitä myötä äklömakeiksi) ja siitä sitten hyttiin nukkumaan. Hyttiä on kyllä pakko kehua, sillä oli yksi näteimmistä hyteistä mitä on tähän asti ollut! Vessa ei näyttänyt ällöltä ja suihkukin oli käytettävän näkönen. Huippua! :D Viking Gracelle siis kaikki!


We woke up at 4:30 Swedish time (if I remember it right..), put some make up on and left to get some food. Again didn't eat much since the food wasn't the best one but I did my best and filled myself with eggs. The ship was at the shore at 6:30 which meant it was time to get out and start enjoying ourselves.

Herätys soi kello 4:30 Ruotsin aikaa (jos nyt oikein muistan). Noustiin ylös ja pistettiin vähän meikkiä naamaan ja riennettiin aamupalalle. Siellä sitten valikoitiin ne syötävimmät vaihtoehdot laivamenusta ja yritettiin saada masu täyteen. 6:30 oltiin sitten perillä Tukholmassa ja oli aika lähteä ulos laivasta.


 Stockholm is a very beatiful place. My favorite things about the city was the old part of the town and the foreigners that are living thee. Honestly I don't think I saw many swedish people and that was a nice variation. In Finland there are only few foreigners and when you see them they are like the towns own attraction. Okay maybe i'm exaggerating a bit but anyways it was nice to be the same as everyone else; a foreigner. Not that I don't feel like home in Finland, I do :). But honestly, I'm a bosnian in Finland and finnish in Bosnia. A funny fact is that I also heard more foreign languages during this one day in Sweden than I have during the whole year in Finland. I even heard much of these Jugoslavian languages that are more than well familiar to me. It felt like I had gone to the Balkans, not Sweden. :D

Tukholma on todella kaunis kaupunki. Lemppari asioita siellä oli ehdottomasti vanha kaupunki / Gamla Stan ja se ulkomaalaisuusmäärä! En usko nähneeni moniakaan RUOTSALAISIA kaikki oli jostain muista maista alunperin kotosin ja tää oli helvetin kivaa vaihtelua tähän Suomen tilanteeseen:D Tuntuu välillä, että vastaan tuleva ulkomaalanen on Suomessa melkein nähtävyys. Tai no vähän jos tässä liiottelen, mutta siis sieltä se ulkomaalanen erottuu ihan kun joku tulis pellenpuvussa vastaan. Ei jää huomaamatta. Tuntu kivalta kuulua tähän samaan ryhmään kun suurin osa siellä olevista, eli ulkomaalaisiin. Ei sillä, ettei Suomi tuntuis kodilta tai etten tuntisi itseäni myös Suomalaiseksi. Suomessa oon kuitenkin ikuisesti Bosnialainen (ehkä myös omasta tahdosta) ja Bosniassa taas Suomalainen. Ruotsissa olin vaan simply ulkomaalanen tai no ehkä ennemminkin ulkomaalanen turisti. Hauska oli myös se fakta, että kuulin yhden päivän aikana enemmän kieliä kuin varmaan koko vuonna. Paljon kuului myös näitä mulle niin tuttuja Jugoslavian kieliä. Ihan kuin ois lähtenyt Balkanilla käymään.. :D 


We walked maybe 30-40km that day. The shore, Djurgården (park), new city and all its stores (where I bought a new maxi skirt and a sweater from Zara), the old city twice .. And it felt goood. Well it sucked at the time when I was hungry and we couldn't find a place to eat that would suit us all. In the end we went to the Barcelona Tapas Bar which made me happy with having FC Barcelona flag inside. The food was also really really good and the prices were quite decent.

Sinä päivänä tulikin sitten askeleita enemmän kun mikään askelmittari antais myöten. Siinä vierähti varmasti sellaset 30-40 kilsaa jos osaan yhtään arvioida. Käppäiltiin merenrantaa, Djurgårdenia, uuttakaupunkia kauppoja myöten (mistä lähti muuten mukaan Zarasta maxihame ja villapaita) sekä vanhakaupunki jopa kahesti. Ja se tuntu hemmetin hyvältä! Paitsi siinä vaiheessa kun iski kova nälkä ja ei meinattu löytää paikkaa jonka ruokatarjonta vastas kaikkien viiden odotuksia ja nirsoutta. Lopulta päädyttiin Barcelona Tapas Bariin, jossa olikin mun iloni lisäämiseksi FC Barcelonan lippu jopa kahdessa kohtaa. Plussaa siis tälle ravintolalle. Sen lisäks ruoka oli herkkua ja hinnat varsin sopivia.  


But let the pictures tell you the rest. :) / Annetaan kuvien kertoa nyt loput tarinasta :).


By, Sabina



6.20.2014

Some therapy



Let's do some talking. So I've been gone for a really long time, I didn't even manage to deliver all of the traveling posts from last summer. For some reason writing the blog has been such a big effort to make. It has felt like an obligation and something that takes all my powers away. In common language; Way too hard to do.

Tehdäänpä vähän pohdintoja tässä. Oon ollut poissa todella pitkään. En edes onnistunut postaamaan kaikkia viime kesän matkakuvista. Jostain selittämättömästä syystä tää koko blogiin kirjottaminen on tuntunut todella raskaalta. Oon nähnyt tän velvollisuutena ja aikaani tuhlaavana, vaikka oon tuhlannut sitä sitten enemmän muihin turhuuksiin.


  Reason for this is maybe the fact that I really don't know how to write. I even thought about deleting my blog totally but when I tried to picture not having a blog I realised that I need it. When I first time started writing my thoughts to internet it was 2007. I was 13 years old and decided to make a secret blog where I could write to myself about the things that I see is important. It was like an online diary. That time I spent a lot of time every evening putting my thoughts together and writing them on paper. It felt meaningful and very therapeutic. When I stopped writing for myself the interest to the whole thing went down.
Recently I've been writing my diary again. I've been going through a lot of changes in my life the past year and to be honest I never thought about them. I just ignored them and tried to concentrate on all the other things in life. Or well, things that got my mind away from thinking about ME. That means a lot of new tv series and studying.

Syy tähän on luutavasti se etten tiedä miten kirjottaa. Pohdin myös koko blogit poistamista, mutta kun mietin tätä "blogitonta todellisuutta" mielessäni ni tajusin, että mähän alotin tän kirjottelun nimenomaan siks että saan tästä niin paljon irti. Vuonna 2007 mä avasin mun ekan blogin joka oli salainen. Sinne mä vuodatin kaikki asiani. Tuohon aikaa mun arkipäivään kuului se, että illalla ennen nukkumaan menoa mä otin päiväkirjan esiin ja kirjotin sinne kaiken mitä olin sinä päivänä miettiny. Tää kirjottaminen tuntuu niin helvetin terapeuttiselta. En ymmärrä miks oon tän lopettanu.
Lähiaikoina myös päiväkirja on saanut taas enenmmän huomiota. Tänä vuonna on tapahtunu sen verran taas muutoksia elämässä, että ne kaipaa vähän pohdiskelua. En oo sitä kuitenkaan tehnyt vaan sen sijasta ignoorannut nää tunteet ja ajatukset ja keskittynyt asioihin, joiden kautta ei tarvitse miettiä itseäni tai yhtään mitään oikeastaan. Eniten aikaa kului katsoen tv sarjoja, opiskellessa ja salilla. Loppu oli sitten vaa tekosyitä.  


 So, changes. Almost a year ago I moved away from my childhood home and the town where I was born and lived my whole life in. To some people it means nothing. For me it means the world. Of course I also want to try my wings and fly away from home. In fact I can't see myself living in  Finland for a long period of time anymore. I'm European, Europe is my home and I don't think im destened to live my whole life in one single country. Maybe it comes from the fact that I have another home in the southern europe that is calling me back every single moment. But the truth is I want to try out places. Maybe some small place will get my heart someday and I will call it my ultimate home. Or maybe I'll just make peace with the fact that the whole world can be my home.
 When I moved away I thought I'd have an awesome new life and new friends and blabla. Didn't quite go that way though. The last year has been the most lonely year of my whole life. Even though I'm living with my dear sister Hermina. For two of us I think this moving together brought us closer. For that I am very happy.
There are also some people that were very important to me and a really big part of my life for a longer period of time but are no longer a part of it. That's what sometimes happen when you try to live your own life and make some mental growing. Other people can't always follow and to be honest they shouldn't have to. We follow our own paths.

Joten tosiaan.. Muutoksia. Melkeen vuosi sitten mä muutin pois vanhempieni luota kaupungista jossa oon syntynyt, kasvanut ja elänyt. Joillekin tää tuntuu vähäpitoiselta ja todella moni haluaakin pois synnyinseuduiltaan "kokeilemaan siipiään". Kyllä mäkin haluun. Itseasiassa haluaisin ulos koko Suomesta kokeilemaan siipiäni. En jotenkaan nää itseäni yhden maan kansalaisena tai yhden maan asukkaana. Mä oon Eurooppalainen. Ehkä tää juontaa juurensa siitä, että mulla on toinenkin kotimaa tuolla kaukana Euroopan eteläosissa joka vahvasti vetää mua puoleensa. Mut samalla mulla on suurta yhteenkuuluvuutta Suomen kanssa. Oli miten oli en halua elää yhdessä maassa koko elämääni. Haluan kokeilla eri paikkoja. Ehkä sieltä joskus löytyy joku oma pieni koti jostain maailmankolkasta tai sitten voin vaan hyväksyä tosiasian, että koko maailma on mun koti.
Oli miten oli. Oletin viime vuoden syyskuussa, kun muutin Kuopioon, että nyt muuttuu elämä ihan täysin. Uuden kaverit ja uusi jännittävä sosiaalinen elämä. Ja paskat. Yksinäisin vuosi tähän asti. Hyvä puoli oli se, että asun siskoni Herminan kanssa. Meidän välit on tän yhdessä asumisen aikana vaan lähentynyt. Monet kysyy, että miten voin asua siskoni kanssa, emmekö riitele koko ajan? Vastaus on, että ei riidellä. Ei kuulu meidän kommunikointi tapoihin. Meillä menee helvetin hyvin :)
 On myös ihmisiä jotka kadotin tän vuoden aikana. Ihmisiä jotka oli pitemmän aikaa osa mun elämää joka päivä ja todella tärkeitä mulle. Joskus kuitenkin käy niin, että kun lähtee omille teilleen, haluu itsenäistyä ja kasvaa henkisesti, ympärillä olevat ihmiset ei pysy mukana. Mut ei niiden välttämättä tarviikkaan. Me kaikki seurataan omaa tietämme :). 


To be honest I don't think I got much out of this year because of all the ignoring. Many changes for sure but I guess I lost the track of where I'm going. I dunno about the rest of you but for me, writing my thoughts down always gives me new kind of theories about myself and the world. Know that small light that comes above peoples heads in comic books when they invent something? Well that feeling I get when I find a new theory! :D

Totta puhuakseni en usko, että sain paljoa irti tästä vuodesta kaiken sen välttelyn takia. Monia muutoksia kyllä tapahtu, mutta mä en miettiny niitä kun ne tapahtu ja mä en pohtinu yhtään mitään asiaan liittyvää. Joten mä vähäniinkun kadotin sen mihin mä oon menossa. Tiiättekö sen pienen lampun joka piirretään sarjakuvissa olennolle, joka keksii sillä hetkellä jotain todella fiksua? No se tunne mulle tulee aina kun mä pohdin asioita ja luon uuden teorian tästä asiasta! :D Paras hetki ikinä, minkä takia suosittelenkin pohtimista julkisesti tai yksin päiväkirjan ääressä. Parasta!


 So where am I getting with all this .. Well I got into a university. The place where I wanted to go. Clinical Nutrition in the University of Eastern Finland in Kuopio-city. I studied for five long months and I did it. And I couldn't be more proud of myself. Next year I want to be totally different. I'll have to give a big push on the social life. Can't go on another year not knowing anyone from the whole town. To be honest I had my chances with people but since I spent my whole time studying and the rest of it at the gym and making excuses.. here I am.

Mihinhän mä tälläkin postauksella pyrin.. No pääsin opiskelemaan yliopistoon. Paikka mihin eniten halusinkin koko maailmassa. Ravitsemustieteisiin Itä-Suomen yliopistoon Kuopioon. Luin viisi kuukautta ja sisään pääsin ja oon helvetin ylpeä itestäni. Ensi vuodesta tulee kyllä niin erilainen kuin tästä. Aijon pistää ison painoarvon sosiaaliseen elämään, sillä mä en aijo elää enää toista vuotta tuntematta melkeenpä ketään koko Kuopiosta.


But this post was about me letting myself know that writing something deeper than just the todays outfit is possible for me. And I hope that is a key for me coming back to the blogging world :)

Mutta tän postauksen tarkotus selvis; sain itteni vihdoin kirjottamaan edes vähän jotain syvällisempää kuin päivän asusta! Go me! Eli juuri se mitä blogilla alunperin halusin. Toivottavasti tää saa mut nyt takasin taas kirjottamisen pariin. :)

by, Sabina

Ps. The photos are from the last summer's trip that I took with my sisters. Most of them taken in Zagreb, Croatia. (Check the roadtrip posts here: 1. , 2.3.) / Kuvat on viime kesän sisarusmatkalta. Suurin osa näistä kuvista on Zagrebista, Kroatiasta. (Matkapostauksiin täältä; 1. , 2. , 3. )